tiistai 2. elokuuta 2016

Jälkeen kotimaan kamaralla, pieni määräjakso

Ensimmäinen lenkki

Juoksin järveä kiertäen, jalassa uudet DS-Trainerit. Miten voivat uudet kengät heti sopia jalkaan niin hyvin? En huomannut kenkiä ollenkaan matkan aikana. Se johtui ehkä siitä, että kaikki keskittyminen oli neljässä 600 m vedossa. Tuntui kamalalta. Ihan hirveää. Silti selvisin, enkä fuskannut yhtään Garminin vauhtimääräyksistä.

Toinen lenkki

Ennen lenkkiä otin alkulämmöt kaivamalla pihassa kivimursketta. Tekeillä oli suuri kukkapenkki ja sitä varten odotti jo jättimäinen keko multaa. Hölkkäsin sovitulle tapaamispaikalle odottamaan lenkkiseuraa. Seurani juoksee maratonin puolitoista tuntia minua nopeammin, mikä on oikein hyvä asia. Muistan nimittäin jostain lukeneeni, että ihminen kehittyy parhaiten itseään lahjakkaampien seurassa. Parituntisen juoksun aikana voi myös puida mielestä pois kaikki painavat asiat ja muutenkin parantaa maailman tilaa, samalla matka taittuu ihan huomaamatta. Kiitos, juokseva ystäväni! Lenkin päälle olikin hyvä käyttää illan viimeinen kolmetuntinen rautalapion, kottikärryn ja mullan parissa. Samalla hiellä, kätevää. Säästää suihkukuluissa, vink vink kaikki tarkan euron ihmiset!

Multakuorma

Seuraavana päivänä kärräsin multaa ja kivimursketta koko päivän. Ei tehnyt mieli enää juoksemaan, koska selkä oli aivan jumissa ja kottikärryn työntäminen rinteessä tuntui kyllä jaloissakin. Mahtavaa ryhtiliikuntaa se oli, sisäänpäin kääntyville olkapäille teki oikein nannaa.

Huomasin, että tämä jo viittä vaille valmiiksi kirjoitettu teksti oli jäänyt julkaisematta ennen Hankoon lähtöä. Laitan sen siis näkyviin yhtäaikaa Hangon-selostuksen kanssa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti