Jännitys koski sitä, ehdinkö potea flunssan ennen maratonia. Taudin puhjetessa oli kymmenen päivää aikaa toipua. Olin juossut aamulla seitsenkilometrisen ja arponut kuumeisesti, onko kurkkutuntemus flunssaa vai allergiaa. Flunssaa se oli. Suunnitelmat lenkeistä kariutuivat siihen. Sairastaessa esitin vienoja toiveita, että tauti pysyisi poissa korvista ja poskionteloista.
Sunnuntaina näytti siltä, että ehdin hyvin parantua. Tauti oli edennyt kuin juna eri vaiheiden läpi (kurkkukipu, nenätukko, keltavihreä, limayskä) ja olo oli jo varsin hyvä. Ja mieli toiveikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti