Maahan satoi lumi. Tuli pakkanen ja sai lumen jäämään. Tuli aika kaivaa nastalenkkarit varastosta. Juoksen Icebugin Pythoilla, ne ovat osoittautuneet erinomaisiksi.
Lähdin rennolle kuutoselle. Meni taas hetki tajuta, että nastat ihan oikeasti purevat jäähän, eikä liukkautta tarvitse pelätä. Mieletöntä! Pari pakkasastetta on loistava juoksusää. Ehkä jopa paras heti +5 kuivan pilvipoudan jälkeen. Olen niin arktinen asukki, että kylmyyttä enemmän kärsin kuumuudesta. +20 auringonpaiste on melkein liikaa, +25 jo todella ikävä. Toki juoksen silloinkin, mutta vain sitkeydellä. Lähtökohtana pidän, että sää ei vaikuta siihen, juoksenko vai en. Juoksusta nauttiminen onkin sitten toinen asia. Sitä voi edesauttaa sopivalla vaatetuksella. Jos sekään ei auta, on vain ajateltava kieron positiivisesti, vaikkapa iloita sään voittamisesta ("Edes tämä räntämyräkkä ei saanut minua jäämään kotiin, jes!") tai ottaa se mielenlujuusharjoituksena ("24 km auraamattomilla teillä, nyt selviän mistä tahansa, hah!"). Hellesäässä nestehukan vaaran kanssa taiteillessa taas auttaa tieto, että jokainen juostu metri totuttaa elimistöä kestämään kuumuutta.
Pohkeet alkoivat hapottaa aika pian. Alustan ja kenkien muutos varmaankin teki sen. Pohdin jossain vaiheessa, miltä valmiiksi happoisilla kintuilla tuntuu loppumatkan iso ylämäki. Meni yllättävän helposti, mäkijuoksu vaikuttaa tuntuvan vähän eri kohdassa kuin tasamaalla hölkkäily.
Hauskaa, kun oli ihan talvista ja kuitenkin järvi vielä liplatti sulana. Pajupuskissa oli vielä lehdetkin. Pakkasessa ulkoilu tuottaa tosi raikkaan olon. Upeaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti