Minulla oli kunnia järjestää polttarit ystävälle. Kekkerit olivat pienmuotoiset ja rauhalliset, mutta kivat ja virkistävät. Herkuttelujen jälkeisenä päivänä lähdin pitkälle lenkille lihakset täynnä polttoainetta. Askel oli huiman kevyt, kuten myös mieli. Kiersin järven rantaa pimeässä illassa. Seuraavana päivänä iski flunssa.
Tauti ei tunnu kovalta, mutta lenkkeily on nyt tauolla. En ala pelleilemään jälkitautien riskin kanssa. Sydän hakkaa sen verran normaalia enemmän portaita noustessa, että ylimääräinen urheilu ei houkuttele. Urheiluharrastuksessa on se hyvä puoli, että sen pois jättäminen on jo sellaisenaan jonkinlaista lepoa, vaikka jatkaisi muita arkiaskareita normaalisti.
Kävin tänään työnantajan tarjoamassa kehonkoostumusmittauksessa. Tuollaisen tutkimuksen tulosten luotettavuudesta on montaa mielipidettä. Sain tiedon, että olen kehonkoostumukseltani kaikin puolin normaali. Huojentava tieto. Joku tosin pohti, että jos maratonharrastaja on normaali, niin mitä sitten kaikki muut ovat. Itse ajattelen niin, että ollakseen maratoonari ei tarvitse olla rasvaton ihmeihminen. 42,2 km pystyy löntystelemään läpi, kunhan on ensin ulkoiluttanut lenkkitossuja riittävän pitkään ja useasti. Ja vammoilta joko hyvällä tuurilla tai hyvällä lihashuollolla välttyen. Ne kovat maratonjuoksijat ovat sitten erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti