Loppuviikosta on taas tulossa tilanne, että mahdollisuudet lenkkeilyyn ovat normaalia vähäisemmät. Siispä yritän hyödyntää alkuviikon tässä suhteessa tehokkaasti.
 |
| Luonnon helmassa. Vesi näytti hyiseltä. |
Maanantaina kipaisin kympin ylellisesti keskellä päivää. Oli rapsakka viidentoista asteen pakkanen, kun hölkkäsin vakioreittiäni halki maalaismaiseman. Ilma oli niin raikas, että nautin joka askeleesta. Rakastan talvea! Rakastan juoksemista! Paluumatkalla kipaisin kaupassa hakemassa kotiin lisäevästä. Koska olin juonut huonosti aamupäivän aikana, iski heti ovella karmea jano. Mehua! Limua! Mitä tahansa! Pysyin lujana, ostin vain listalla olevat tuotteet.
 |
| Pussi sisältää salaattia, leikkelettä ja rahkaa. Ei sokerilitkuja. |
Tiistaina kipitin kahdeksan kilometriä. Lähtiessä oli todella kylmä. Hyytävä viima puhalsi mäen suunnasta, kun kiipesin sitä ylös. Kylmyys tunkeutui vaatteiden läpi. Sormiin sattui, kun ne pikkuhiljaa muuttuivat tunnottomiksi kalikoiksi. Kierolla tavalla pidin tästä tunteesta, koska tiesin sen loppuvan pian. Säätä vastaan taistelun fiilis on upea! Ylös kavutessa voi kuvitella olevansa jossain paljon eksoottisemmassakin paikassa. Enkä tarkoita lämpimämpää ja henkiinjäämiselle suotuisampaa paikkaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Mäen jyrketessä tuli vihdoin lämmin.
 |
| Kuva ei tee maisemalle oikeutta, oikeasti se on paljon upeampi. |
Ylhäältä aukeni komea näköala. Tie kulki maalaistalojen ohi. Piipuista kantautuva savun tuoksu teki kotoisan olon. Hölkkäilin kevyesti mäkeä alas, ei ollut edes hiki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti