Pois mukavuusalueelta

Heti viikon aluksi päätin kokeilla mäkitreeniä pitkästä aikaa. Kun asuu mäen päällä, ei sitä tehdäkseen tarvitse lähteä kauas. Mäki on 700 m pitkä ja paikoin hyvin jyrkkä eli oikein hyvä.

Koviin treeneihin pitää uskaltaa pukeutua riittävän kevyesti. Helposti laittaa liikaa päälle ja kuumuus uuvuttaa. Nyt sää oli juuri ja juuri plussalla ja lähdin ilman takkia ja hanskoja. Aluksi se hirvitti, mutta oli loppujen lopuksi juuri sopiva määrä vaatetta. Juoksin mäen alas, sitten vähän matkaa tasaisella ja takaisin ylös. Ihmetyksekseni hengästyin vain kohtuullisesti. Ensimmäinen mäkinousu meni kepeästi, toisella kertaa piti jo kääntää ajatuksia pois akillesjänteitä nuolevista tulenlieskoista. Lieskat eivät lyöneet kuitenkaan kovin kovaa, koska tämä onnistui. Hyvä fiilis jäi!

Kaamea iljanne. Onneksi Icebug ei lipsu.

Tutkimuksen mukaan aerobinen liikunta parantaa aivojen toimintaa. Voimailu ja intervallit eivät tätä tee. Aivotoiminnan tehostusta ruuhkavuosien riuduttama perheenäiti totisesti tarvitsee. Näissä mietteissä lähdin heti tiistaina taas lenkille. Jalat eivät olleet ihan tuoreen tuntuiset, mutta toimivat ne silti. Ajatus lähti lentelemään, kun kuvittelin mielessäni, miltä voimailevat rotat mahtavat näyttää.

Lenkin päätteeksi tekaisin vielä lumityöt, eli poistin pihasta sen soosin, joka muutaman plussapäivän jälkeen on syntynyt ja jossa auton pyörät ärsyttävästi sutivat. Perheen vahvin jäsen on flunssassa, joten kolaamishomma lankeaa toiseksi vahvimmalle. Toistaiseksi vielä se olen minä.

Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on...

Torstaina katkaisin ylipitkän työpäivän lyhyellä lenkillä. Sää oli kuin morsian. Morsian, joka on uitettu avannossa. Märkiä morsiushuntuja läsähteli naamaan, kun kahlasin nilkkoja myöten litimärissä pitseissä ja tylliunelmissa. Mukavan raikasta! Pidemmälle lenkille olisi tarvittu muovipussi puhelinta varten.

Ei tule liian kuuma, kun jäähdytysnestettä putoaa riittävästi taivaalta.

Perjantaina illalla käväisin lyhyen lenkin. Lähtö ei tuntunut kovin hyvältä. Maisema oli kyllä kaunis ja virkistävä. Mieli keveni väsymyksestä huolimatta.

Ihana sininen hetki.

Lauantaiaamuna lähdin lenkkivaatteissa viemään taas lasta uimakouluun. Perheessä kiertää flunssa ja nyt tuntui siltä, että se saattaisi olla iskemässä minuunkin. Väsymyksen lisäksi jalkapohjaa särki, joten päätin ottaa lenkin hellimisen kannalta. Juoksin neljä kilometriä todella hitaasti raittiista ilmasta nautiskellen. Pohdin jo, pääsenkö huomenna pitkälle lenkille ollenkaan vai kellistääkö tauti minut. Sunnuntaina olotila olikin yllättävän hyvä, mitä nyt keikalla riekkuminen hiukan painoi. Juoksin lenkin vain kahdentoista kilometrin mittaisena. Loppunousun ensimmäisen etapin jaksoin loikkia kevyesti ylös, mikä yllätti minut.

Koko lenkki meni lumisateessa hölkäten. Eipä haittaa, juokseminen on kivaa!

Jalkapohja on aristanut jonkin aikaa ja nyt kokeilin siihen plantaarifaskiitin venytyshoitoa, jossa nostetaan kipeä jalkaterä toisen polven päälle ja väännetään varpaita kädellä kohti sääriluuta. Se toimi! Aristus väheni huomattavasti. Päätin tehdä venytyksen aamuin illoin, kuten ohje on ja katsoa, mitä tapahtuu.