Kevyt viikko

Aloitin maanantain toiveikkain mielin pukemalla lenkkivaatteet päälle. Aurinko paistoi ja pakkanen hiveli poskia, kun hain lehteä postilaatikosta. Päädyin lopulta jonottamaan autonhuoltotiskille lenkkikuteissani. Mieli oli silti yhä toiveikas lenkin suhteen. Asia tuli hoidettua ja ehdin vielä juostakin puolituntisen verran ihanassa auringonpaisteessa ennen työpäivän alkua. Ehdin samalla hoitaa monta juoksevaa asiaa. Juoksin ison ylämäenkin ylös. Edellisille viikoille suunnittelemani mäkitreenijakso oli kutistunut yhteen kertaan syystä sun toisestakin, joten yritän nyt paikata tilennetta vaikka sitten yksittäisillä mäen nousuilla. Enää ei jalka noussut niin kepeästi kuin pitkän lenkin jälkeen (?!?). Syynä varmaan aamuinen aika ja se, että pitkä lenkki alkoi nyt painaa jaloissa. Heti pitkän lenkin päätteeksi mäki meni vielä samoilla vauhdeilla, seuraavana aamuna oli jo ihan toinen ääni kellossa. Piru olkapäälläni kuiski lopettamaan, mutta vaiensin sen.

Reipas aamuhölkkäri. Ja varattujen aikojen edestakaisin säätäjä. Ja viime hetken paniikkitekstiviestien lähettelijä.

Lenkin jälkeen kävin hierojalla möyhennyttämässä koipilihani. Parin päivän toipumisajan jälkeen koitti taas hölkän aika. Sillä välin kevät oli vaihtunut takaisin talveksi. Lumikerros jään päällä oli sen verran paksu, että jopa nastoilla lipsui paikoitellen. Ei onneksi kuitenkaan niin pahasti, että olisi menoa haitannut ja ajatusten lentoa juostessa hidastanut. Juoksu on paitsi liikuntaa, myös kokemusten ja ajatusten haltuun ottamista. Ensin tapahtumat koetaan, sitten riittävän monotonista toimintaa suorittaessa aivot löytävät niihin järjen ja oikean suhtautumistavan. Jos tapahtumia tulee liikaa suhteessa lenkkeilyn määrään, meinaa pälli napsahtaa.

Lankalauantain lenkin juoksin ystävän seurassa. Maailmaa parantaessa aika kulkee kuin siivillä. Otin jalkaan nastakengät ja se oli virhe. Siinä sitten jurskutin paljaalla asfaltilla. Kai se on uskottava, että on kevät. Nyt hoksasin myös, että kevään ensimmäiseen lappujuoksuun on viikko aikaa. Tämäpäs on jännittävää. Koko talven kun on hölkkäillyt kivasti mukavuusalueella, niin miten mahtaa mäkinen kympin mittainen raastojuoksu sujua? Tiedossa siis joka keväinen Pentin Pinkaisu.

Muokattu:
Muistinpa juuri, että Pentin Pinkaisun kanssa melkein samaan aikaan on veljen lasten syntymäpäiväjuhlat. Katsotaan, kuinka onnistuu säätäminen vai onnistuuko. Voi jäädä Pinkaisu pinkomatta tänä vuonna.