Väsymystä päin

Viikon ensimmäiselle lenkille lähdin todella huonojen (olemattomien) yöunien jälkeen pää kipeänä ja palellen. Aurinko paistoi pilviharson takaa ja minä raahustin menemään pohkeet haposta pinkeinä ja reidet parin päivän takaisista vedoista yhä kipeänä. Välillä luovutin ja kävelin suosiolla. Joskus käy näin ja tästäkin on suunta ylöspäin.

Lenkin aikana ajatukset muuttuivat pikkuhiljaa asfaltinharmaista savunsinisiksi.

Torstain pitkällä lenkillä tunnelma oli jo ihan toinen. Askel rullasi kivasti ja Sky Speedienkin kanssa tulen jo hyvin juttuun. Tämä on kyllä yksi parhaita tapoja aloittaa työpäivä. Menomatkalla vastaan lompsi kouluun saapuvia tuttuja oppilaita. Kylän jäätyä taakse koitti ihana maaseudun rauha.

Lauantaiaamun uimakoulun ajaksi olin suunnitellut napakkaa vetolenkkiä. Neljä kilometriä, kuusi sadan metrin vetoa niin lujaa, kuin jaloista lähtee. Ensi fiilis uimahallin pihassa klo 8.50 palellessa lähenteli kauhua. Pohkeet tuntuivat jumisen täysiltä ja mieli väsyneeltä. Sitten lähdin juoksemaan ja ensimmäisen vedon jälkeen tunnelma oli vaihtunut helpottuneen riemukkaaksi. Lopputuloksena jäi mukava kutina lihaksiin, joita on rääkätty toisin kuin yleensä.