Keho päätti sitten, että olen kunnon juoksutauon tarpeessa. Juuri sitä päivänä, kun olin aikeissa kokeilla juoksulenkkiä ensi kertaa maratonin jälkeen, tunsin flunssan ensioireet. Jätin lenkin väliin, koska se nyt vaan on järkevää. Ihanaa, kun voi tehdä niin ilman mitään paineita kilometritavoitteiden karkaamisesta tai muusta terveyden kannalta toisarvoisesta asiasta. Niin vain on vierähtänyt kohta täysi viikko taudissa ja kaksi viikkoa ilman juoksemista.
Alkaa ottaa päähän. Kun on tottunut hikoilemaan säännöllisesti, sen tuomaa endorfiinia ja omaa aikaa kaipaa kummasti, jos jää sitä vaille. Huomaan, että ryhti painuu lysyyn tavallistakin enemmän. Nyt olisi ihanat kuulaan aurinkoiset syyskelitkin! Juuri innostuttuani uusista treenimuodoista, en pääsekään niitä kokeilemaan, voi höh.
Toisaalta huomaan muuhun puuhailuun käytettävissä olevan ajan lisääntyneen huimasti. Koska tauti ei ole niin paha, että olisin täysin kanveesissa, olen ehtinyt tehdä kaikenlaista. Sain pestyä talon ikkunat, mikä on suuri inhokkityöni. Itse suoritus on nopea ja simppeli, kunhan ensin on tehnyt kaiken ärsyttävän oheistyön ja voittanut kaikki hankaluudet, eli siirtänyt suuret ja pienet kalusteet pois tieltä, vuorannut ympäristön pyyhkeillä, yrittänyt avata ikkunaa, todennut sen jumittuneen, pohtinut päänsä puhki erilaisia keinoja avata ikkunaa rikkomatta karmeja, luovuttamisen jälkeen päättänyt pestä ikkunan ulkopinnan viereisen ikkunan kautta. Jos ikkuna sijaitsee yläkerrassa, muodostuu hommasta Cliffhanger-tyylinen seikkailu, jossa keikutaan hankalassa asennossa tyhjyyden yllä varren päässä oleva härveli kädessä. Vaikka en ole päässyt juoksemaan, olen siis kuitenkin harrastanut jonkinlaista pilateksen, ilmajoogan ja keppijumpan sekoitusta. Hyvää vaihtelua juoksulle!
Olen myös ehtinyt suunnitella käsityöharrastuksen uudelleen elvyttämistä. En ole koskenut neulepuikkoihin yhteentoista vuoteen ajanpuutteen takia. Suunnilleen yhtä kauan olen ollut äiti ja on täytynyt asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Nyt ajattelin aloittaa neulomalla sukat lapsille, ihan vain nähdäkseni tuleeko siitä mitään. Katsotaan, pääsenkö edes alkuun. Pian tauti helpottaa, alan taas juosta ja ihmettelen, miten saan ajan riittämään kaikkeen. On kuitenkin lohdullista huomata, että kiinnostavaa tekemistä löytyy sittenkin, jos joskus en voikaan harrastaa liikuntaa ollenkaan.
Muokattu:
Juuri, kun pääsin ihmettelemästä, kuinka paljon voi kipeänäkin saada aikaan, alkoi kehittyä palelu, pään sisäisen räkämäärän aiheuttama särky ja hömelöys. Ehkäpä sittenkin yritän levätä ihan oikeasti, muutenkin kuin juoksemattomuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti