Olenko joskus juossut?

Kun työt loppuivat ja joululoma alkoi, alkoi myös flunssa. Sitä kesti melkein kaksi viikkoa. Ehdin jo unohtaa lenkkeilyn ja ihmetellä, kuinka moista touhua olenkin joskus harrastanut. Kunnes uudenvuodenaattona koitti ihmeellinen hetki. Aamulla olo oli virkeä, eikä nenästä irronnut huuhtelemallakaan kovin suurta limamäärää. Päätin tehdä uhkarohkean teon ja kokeilla juoksemista. Lähdin kiertämään jäistä kuntopolkua, jossa oli jäähän painautuneet ladun jäännökset. Juoksin onnellisena eteenpäin ja ihmettelin, miten hyvin kulkeekaan. Kun saavuin suuren mäen toiselle puolelle, jossa on varjoisampaa ja kylmempää, latu olikin paikoitellen melko hiihdettävä. Tajusin tämän siitä, että vastaan tuli hiihtäjä. Hiukan nolotti juosta latupohjalla, mutta todellakaan alkupään kunnosta ei voinut mitenkään päätellä, että täällä voisi joku oikeasti hiihtää. Hölkkäsin lenkin loppuun. Elämä hymyili.

Kammottava iljanne. Onneksi Icebug ei lipsu. Paitsi, että lipsui ihmeen paljon. Mitä lie teräsjäätä tämäkin, kun nasta ei meinaa purra.

Lähdin innoissani lenkille heti seuraavana päivänä uudelleen. Kulki yhä. Kyllä se tästä taas lähtee!