Tallustelua

Maanantaina koitti taas pitkän lenkin hetki. Se uhkasi kaatua yllättävään työtehtävään, mutta sain sen sovittua pois. Lähdin viimeisen valvontavuoroni jälkeen tallustamaan maantien laitaa. Askel oli kevyt ja miellyttävä, sää hitusen plussalla. Jossain puoliväliä ennen alkoi meno käydä raskaaksi. Juoksin maalaismaisemassa ja pohdin, millaista väkeä tienvarren taloissa asuu ja millaisia tarinoita talojen elämä pitää sisällään. Kun tuli yhdeksän kilometriä täyteen, käännyin takaisin. Pian ymmärsin, miksi askel oli hetki sitten tuntunut raskaalta, koska sain nyt hölkätä pitkät pätkät loivaa alamäkeä. Lenkin lopussa vasen lonkka alkoi jumittaa. Merkki siitä, että pitäisi saada enemmän lenkkiä.

Maantien laitaa.

Loput viikon juoksut olivatkin hyvin lyhyitä ja satunnaisia. Jatkan silti sinnikkäästi yrittämistä, en ole valmis luopumaan kunnostani!