Kevyellä viikolla juoksin muistini mukaan vain yhden lenkin. Sen tein keskiviikkoaamuna kahdeksan kilometrin mittaisena. Tarkoitus oli juosta enemmänkin, mutta se vain jäi. Juoksin kesäkengillä ja tuntui huiman kevyeltä. Perjantaina kävin hierojalla ja johan teki gutaa. Jumeja löytyi kintuista vaikka muille jakaa.
Maanantaina lähdin taas lenkille testaamaan, miten hieronta oli tepsinyt. Hyvältä tuntui, tosi hyvältä! Seuraavan kolmen viikon jaksolle suunnittelin maratonvauhtisia juoksuja, mutta vielä ei ollut niiden aika.
 |
| Aamulla satoi lunta ja siksi pakkasin töihin mukaan nastalenkkarit. "Jurskis jurskis" ne sanoivat kuivalla asfaltilla. |
Tiistai-iltana vetäisin kolmikilometrisen pikkulenkin räntäsateessa. Virkistävää! Keskiviikkoaamuna aloitin jännittynein mielin viikon vauhtilenkkiä. Mahaan sattui. Pohdin, mitä ihmettä tästä tulee. Luvassa oli kahdeksan kilometriä, joista kolme ja puoli maratonvauhdilla. Kun maratonvauhtinen pätkä alkoi, se olikin ihmeen helppoa. Ai että! Selvästi huomasi, mitä vauhtia on edetty muutaman kerran ennenkin ja kymmeniä kilometrejä putkeen. Tämä loi taas uskoa huomiseen.
Torstai oli ulkoilupäivä. Koko yläkoulu oli pihalla, joko laskettelurinteessä tai oheisaktiviteeteissa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Minä kehnona laskettelijana valvoin oheisaktiviteetteja ja huolehdin samalla d-vitamiinin saannistani. Voiko olla parempaa?
 |
| Ja tästä vielä maksetaan! Aah. |
Perjantaina juoksin viikon viimeisen lenkin jo aamupäivällä. Aurinko paistoi ihanasti ja askel lensi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti