Joulunpyhien mentyä perheenpää on palannut tienaamaan meille leipää pöytään. Minä jatkan lomailua lasten kanssa. Lenkkini juoksen viitosen mittaisina, koska sen verran eskarikin pärjää ilman aikuista kotosalla. Takana on monta hyvin tukkoista viitosta. Tapaninpäivänä aamukolmeen riekkuminen on varmasti osasyy. Jalkapohjat ovat jumissa. Pohkeet ovat jumissa. Tiistainen lenkki oli suorastaan kamalaa. Että voikin tuntua juoksu pahalta. Nyt täytyy lisätä venyttelyä ja pilatesrullailua.
 |
| Pikkupakkasessa latupohja oli kivan kuiva ja rapsakka. Innokasta hiihtäjää voi tosin harmittaa. |
Keskiviikkona jumppasin pohkeita tasapainolaudalla ennen lenkkiä. Pohkeet olivat yhä tukossa. Onneksi lapset soittelivat säännöllisesti milloin mistäkin asiasta, tuli luonnollista taukoa hölkyttelyyn. Naapurissa jylläävä mahatauti teki oman jännityksensä hommaan, pelkkä ajatus sai vatsan vellomaan. Loppumatkasta hidastelin oikein tarkoituksella, jotta Malignia ehtisi soida loppuun, hih.
 |
| Järvi on vihdoin jäässä. |
Illalla löysin jumin alkulähteen. Se sijaitsee pohkeen sisäsyrjällä. Tuijotin pilatesrullaa keskittyen rohkeuden keräämiseen. Sitten hengitin syvään pari kertaa ja annoin palaa. UAARGH UIJUIJUIII!!! Kahdeksan kertaa edestakaisin, sama toiselle jalalle. Päälle venyttelyt.
 |
| Kidutusväline. Juoksijasta voi kätevästi puristaa tunnustuksen uhkaamalla käyttää tätä hänen pohkeisiinsa. |
Torstaina lähdin vuoden viimeiselle viitoselle. Ihme ja kumma! Jumi oli vähentynyt huomattavasti! Ei se poissa ollut, mutta uskoni palasi. Kyllä näillä koivilla vielä juostaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti