Polkupyörällä töihin

Kotoani on matkaa työpaikalleni noin viisikymmentä kilometriä. Kanssani samalla paikkakunnalla asuvan kollegani ideoimana päätimme lomaa edeltävän viikon kunniaksi pyöräillä töihin. Vain yksi siivu kerrallaan ja pari päivää lepoa välissä, mutta silti.

Varustauduin matkaan ennalta jättämällä varusteita työpaikalle jo edellisenä päivänä. Edeltävänä iltana kiinnitin (tai siis isäntä kiinnitti) pyörään juomapullotelineen ja lukkopolkimet. Ketjut myös rasvasin ja lisäsin renkaisiin ilmaa. Sitten vain kello herättämään aamuneljältä ja petiin! Nukuin hiukan huonosti, ehkä varhainen lähtö jännitti.

Aamulla puin, söin ja pakkasin mukaan eväät sekä muut välttämättömyystarvikkeet. Pullot täytin urheilujuomalla. Lähdin ovesta ja tajusin hetken päästä, että olin unohtanut ottaa työpaikan avaimet mukaan. Palasin takaisin. Mihin ihmeeseen avaimet enää mahtuvat? Kaikki taskut olivat ihan täynnä. Pyöräytin avaimet renksusta vyölaukkun hihnaan roikkumaan. Olin hiukan myöhässä ja lähdin kiireellä. Kengät eivät meinanneet millään kiinnittyä polkimiin, pahus! En ehtinyt ajatella asiaa sen enempää. Päätin luottaa siihen, että klossit loksahtavat kyllä paikoilleen vauhdissa.

Laskettelin mäen alas tapaamispaikalle klossit yhä irti polkimista. Lähdimme matkaan aamun viileässä kuulaudessa. Mahtavaa! Poljimme kohti ylöspäin nousevaa aurinkoa. Pääsimme pois taajamasta ja maantielle. Piennar oli leveä ja siinä oli hyvä ajaa. Usva leijui vihreiden peltojen yllä. Nenään kantautui ensin lehmänlannan, sitten paikallisen "nähtävyyden" eli saastuneen lipeälammen haju, lopulta myös kaadetun puun tuoksu. Pidimme pari lyhyttä juomataukoa, muuten etenimme reipasta vauhtia. Lihakset toimivat alkujärkytyksestä selvittyään hyvin eikä persauskaan puutunut pahasti. Eniten tunnottomuutta esiintyi käsissä loppua kohden. Niska jumitti.

Klossit olivat yhä vain irti polkimista, päätin lopulta luovuttaa. Ne tarttuivat sen verran jostain kulmasta kiinni, että polkeminen sujui ihan sulavasti. Pohdin jopa, että jos ne on noin vaikea saada kiinni, niin ehkä parempi etteivät menekään kiinni ensinkään. En nimittäin saisi niitä enää sen jälkeen irti. En ole kovin kokenut konkari lukkopolkimien kanssa, mutta sen verran olen niillä ajanut, että oikeasti luulin osaavani niitä käyttää.

Kymmenen kilometriä ennen maalia liittyi seuraamme kolmas kollega. Ajoimme kolmisin ohi laiduntavien lehmien ja kimmeltävien järvenselkien. Olimme perillä reilun kahden ja puolen tunnin kuluttua lähdöstä, Google Mapsin näyttämää aikaa nopeammin. Perillä viestittelin isännän kanssa ja syy klossien kiinnittymisvaikeuteen luultavasti selvisi: polkimet olivat Eggbeaterit ja klossit Shimanot. Voi älytön. No, oppia ikä kaikki ja ensi kerralla viisaammin. Eilen jääkaappiin jätetty voileipä maistui ihanalta, samoin keitetty kananmuna. Myöhemmin päivällä pukkasi päänsärkyä, ehkä niskajumista johtuen.

Ratsut levolla.

Kaksi päivää myöhemmin koitti toiseksi viimeinen työpäivä ja paluumatka pyöräillen. Säätiedotus oli lupaillut vesisadetta ja olinkin varannut sadetakin mukaan. Lisäksi lainasin perheenpäältä klosseihin oikeasti sopivia pyöräilykenkiä. Juuri ennen lähtöä taivaalta ropsahti vettä, mutta se olikin ainoa sade. Koko paluumatkan paistoi aurinko. Kengät pysyivät kiinni polkimissa ja pyörät kiisivät läpi maalaismaiseman. Mieletön flow! Innostuin niin, että aloin jo suunnitella kesälle pyöräretkiä. Kädet puutuivat taas ja takapuolen luut kävivät kipeiksi. Päätin laittaa ostoslistalle pehmustetut pyöräilyhousut. Liikennettä oli paljon ja alkumatkan kapea piennar teki hetkellistä epämukavuutta ajamiseen. Rekat eivät voineet väistää vastaantulijoiden takia ja siksi suhasivat melkoisen läheltä. Vastatuuli oli koko matkan ja loppumatkalle osuva pitkä silta kävi hyvin raskaaksi tuulen takia.

Lauantaina koulu päättyi ja yhdeksäsluokkalaiset saivat todistuksensa. Maalaiskoulun tapaan piha täyttyi traktoreista ja mönkijöistä. Palasin kotiin kukkien ja valvontaluokkalaisteni iloisen naurun ja halausten saattelemana. Kun illalla opettajajoukko kokoontui kaupungille juhlistamaan kesän alkua, en ollut pyörällä liikenteessä. Persaukseni oli päättänyt niin.