Suomenlahden molemmin puolin

Lenkki 1, Suomi

Tyttäreni eskarikaveri muutti talvella toiselle paikkakunnalle, joka sattumoisin on työpaikkakuntani. Kävin viemässä tyttäreni heille leikkimään ja käytin tarjoutuneen lenkkeilytilaisuuden hyväkseni. Mukanani kannoin urheilujuomaa. Epäröin hieman lähteä pitkikselle, koska edelliset lenkit olivat olleet huonoja. Onneksi epäröinti osoittautui turhaksi. Valitsin ympyrälenkin, joka nousee ensin korkean mäen päälle ja laskeutuu sitten hiljalleen alas. Hiekkatie kiemurteli läpi idyllisen maalaismaiseman. Suomalainen luonto oli kauneimmillaan ja linnut lauloivat. Oli ihanaa juosta! Vauhti nousi kuin itsekseen, huomasin hengästyväni, mutta ei ihme 7:00 min/km -tahdilla. Äitini soitti. Meillä viikonloppuna lasten synttäreillä vieraillut veljeni lapsi on mahataudissa. Tämäpä kiva uutinen. Saamme siis jännittää, missä vaiheessa tauti iskee meihin vai iskeekö ensinkään. Ihan uutta näkökulmaa ensi viikon lapsivapaaseen viikonloppuun Tallinnassa kaksin perheenpään kanssa. 13 kilometrin kohdalla huomasin väsyväni. Päätä alkoi jomottaa ja hengitys ei enää kulkenut entiseen malliin. Jaksoin silti hyvin jatkaa. Kävelin viimeisen vajaan kilometrin, jotta hiki hiukan kuivuisi ja myös siksi, että olin jo kovin väsynyt. Tytöillä olivat leikit sujuneet hyvin.

Matkan varrella olisi löytynyt vaikka mitä kuvattavaa, jos vain olisi malttanut pysähtyä.

Lenkki 2, Viro

Viikon toinen juoksulenkki koitti melko paljon etelämpänä. Olimme perheenpään kanssa Tallinnassa lapsivapaalla ja hölkkäsimme pitkin vanhaakaupunkia ja puistoja. Sää oli koko loman ajan sateinen, mutta lenkkihetkellä vain pilvisen kostea. Kiipesimme Olevisten kirkon torniin ihastelemaan maisemia. Torniin pääsi kiipeämään jyrkkiä kierreportaita pitkin. En suosittele ahtaan paikan kammosta kärsiville, sen verran kapea ja jyrkkä nousu oli. Kirkon tornia kiersi pieni näköalatasanne, josta sai ihmetellä upeaa maisemaa. Katselimme kaupungin vanhoja taloja, muuria ja ihastuttavia kukkaistutuksia puistoissa. Kurkkuni oli tuntunut karhealta jo aiemmin, mutta olo oli voimakas ja siksi uskaltauduin juoksemaan. Taudiksihan se sitten lopulta yltyi, mutta se on jo toinen tarina. Lenkki oli niin kevyt, että sen jälkeen jaksoimme vielä kävellä kaupoissa koko loppupäivän. Iltaa kohden kyllä jo kivisti jalkapohjia, mutta vaivannäkö kannatti. Kävelin nimittäin kauppakeskuksesta ulos upouudet DS-Trainerit kainalossa. Nyt minäkin omistan legendaariset maratonkengät! Enää pitää vain parannella flunssa, jotta pääsen testaamaan niitä.

Polkujen muodostumisesta päätellen eestiläisten suosimat kulkureitit ovat välillä hyvin luovia.