Hangon auringossa

Meri on fantastinen elementti. Järvi-Suomen asukkaalle eksoottinen.

Vietimme perheen kanssa mukavan pikku loman Hangon Lappohjassa. Sää suosi, aurinkoa ja merta tuli nautittua runsain mitoin. Juoksut jäivät vähälle, kuten helposti lomalla käy.

Luonnonhiekkaranta. Muksut viihtyivät, kuten myös aikuiset.

Pari lyhyttä lenkkiä juoksin mäntykankailla. Maasto oli hienoa. Kuulemma alueella oli taisteltu toisen maailmansodan aikaan, mahtoikohan näkemäni mystinen suurien kivien rivistö keskellä metsää liittyä siihen?

Lenkkireittiä. Polulla oli välillä upottavaa hiekkaa, muuten siellä oli hyvä juosta.

Hiekkaranta oli ilmeisesti suojelukohde. En ihmettele.

Kotiin päästyä oli vuorossa pitkä lenkki. Sää oli juoksemiseen yhä hiukan liian kuuma omaan makuuni. Valitsin joustavaksi sen järven, jonka kierto on vajaat parikymmentä kilometriä. Ennen järvelle asti pääsemistä kohtasin näyn, josta totesin mielessäni, ettei ikinä voi tietää mitä lenkillä vastaan tulee. Etenkään rallitapahtuman aikaan. Oletan, että vauhtiliemillä oli osuutta siihen, että lauma nuoria miehiä marssi kävelytiellä vailla rihman kiertämää. Pyyhkeistä päätellen olivat ehkä olleet uimassa, tosin pyyhkeet eivät olleet kehon ympärillä vaan kädessä. Eräs tyhjensi nesteitään puun juurelle reteästi selkä kaarella. Kun hän huomasi minut, hän alkoi kääntyä minua päin. En jäänyt katsomaan, olisiko minulle ollut tarjolla kultaista suihkua. Jälkikäteen ajattelin, että olisi pitänyt kurillaan kaivaa kamera esiin karkuun luikkimisen sijasta.

Taivas oli mahtipohtinen lenkille lähtiessä.

Juoksu kulki kohtuullisesti lämmöstä huolimatta. Puolimatkassa huomasin, että olkapäät ja reidet väsyvät. Pistän sen kuumuuden piikkiin, sen verran omituiset paikat olivat kyseessä. Onnistuin kuitenkin suoriutumaan koko matkasta, mikä ei minun huonolla lämmönsietokyvyllä ole ollenkaan itsestäänselvää.

Ei ollut väkeä autossa. En siis voinut kysyä, hinaavatko myös väsyneitä lenkkeilijöitä kotiin.