Maratonviikolla nenä vielä vuoti, mutta olo oli muuten hyvä. Tankkasin mehuilla ja hunajateellä. Maanantaina kävin hierojalla ja keskiviikkoaamuna lyhyellä lenkillä. Lenkki tuntui tärkeältä, jotta taudin jälkeinen eka tahmalenkki ei olisi maraton. Ei tämäkään itse asiassa tahmaiselta tuntunut, ihme kyllä.
 |
| Ei ole enää nastoja autossa, joten en kyllä laita jalkaankaan! |
Käytännön järjestelyt reissuun lähtöön liittyen ja sitä ennen olivat jostain syystä niin massiivisia ja monisyisiä, etten ehtinyt ajatella itse juoksua juuri ollenkaan. Oli hyvin vaikea kuvitella, miten kaikki tulisi menemään. Perjantaiaamuna otin vielä viimeiset vedot unohtamalla kännykän kotiin ja huomaamalla asian kävellessäni. Hyvin nousi jalka ylämäkeenkin!
 |
| Se fiksumpi tankkausmuona mässyjen sijasta. Jospa tämä toimisi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti