maanantai 5. syyskuuta 2016

Määrää, kolmas viikko

Pitkä lenkki ja epävakavaa jalkapalloa

Aloitin juoksut tällä viikolla tiistaiaamun pitkällä lenkillä. Aurinko paistoi ja juoksu kulki. Lauantai-iltana nautittujen oluiden ja mättöruuan aiheuttamat nestekertymät ilmeisesti lähtivät samalla liikkeelle. Päättelin tämän siitä, että jouduin käymään ns. nestetyhjennyksellä matkan aikana peräti kolme (!?!) kertaa. Onneksi reitillä oli avoin bajamaja sekä tiheää pusikkoa. Joskus tuntuu, että keho on kuin pesusieni. Kun syö suolaista ja rasvaista huuhtoen ruuan oluella alas, sieni imee itseensä vettä. Parin päivän päästä sieni päättää puristua kasaan, kun olen lenkillä. Nestettä tirsuaa joka ihohuokosesta ja rakkoonkin sitä riittää.

Näin kauniissa maisemissa juoksin ja pidättelin pissaa.

Lenkin jälkeen lähdin töihin ja työpäivän jälkeen osallistuin taas henkilökunnan liikuntakerhoon. Lajina oli jalkapallo jumppapallolla, sellaisella isolla, jolla voi vaikka istua. Yllättävän vaikeasti hallittava pallo ja potkiminen käy jalkoihin pidemmän päälle. Hauskaa oli silti, kun ei ota hommaa turhan vakavasti. Tässä kerhossa ei olla vakavia.

Palautuspäivien jälkeen perjantain lyhyt

Perjantaina työpäivän päätyttyä kävin lyhyellä lenkillä kimppakyydin muita osallistujia odotellessa. Oli ihanan syksyinen sää ja kevyt askel. Jaloissa alkaa jo tuntua runsas juokseminen, siihen nähden lenkki tuntui tosi helpolta. Palattuani takaisin työpaikalle ja pyöriskellessäni siinä juoksuvaatteissani kuulin kahdesta suusta peräkkäin kysymyksen, aionko juosta kotiin. Se olisikin jotain, juosta joskus töistä kotiin! Matkaa kertyy 55 km, joten ihan heti se ei onnistu.

Viikonlopun helpot ja pitkät

Lauantaina kävin puolipitkän ja sunnuntaina pitkän. Ihme juttu, kolmas kuudenkymmenen kilometrin viikko oli lopuillaan ja yhä vain kulki! Ei jumittanut, ei kivistänyt, ei mitään. Oli hyvin syksyistä, tihkusadetta ja lämpötila kymmenen ja rapiat päälle. Ihastelin järven tummaa pintaa ja nautin! Välillä pysähdyin säätämään lasten asioita etänä puhelimitse. Sitten jatkoin taas.

Syksyn synkkyydessä on sitä jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti