Reissua, musiikkia ja lenkkiä

Elämä kulkee eteenpäin, juoksu myös: ex-tempore -vedot

Tämä viikko oli hyvin reissupainotteinen, mikä tarkoitti lenkkien sijoittelua vähän sinne sun tänne aikataulujen lomaan. Maanantaina olin veljeni väitöstilaisuudessa ja karonkassa toisessa kaupungissa. Tämä tiesi paitsi ylpeydestä hykertelyä ja kyyneleitä siitä, ettei edesmennyt isäni ehtinyt nähdä poikansa menestystä, myös istumista ensin autossa, sitten väitöksessä, jonka jälkeen karonkassa hyvän ruuan ja viinin äärellä ja lopuksi vielä uudelleen autossa. Illalla jalat olivatkin tuttuun tapaan turvoksissa. Seuraavana päivänä lähdin saattelemaan poikaani keskustaan sovittuun menoon. Hän pyöräili ja minä hölkkäsin, jotta saisin nesteet kehossani liikkeelle. Oikeastaan hän halusi ehdottomasti mennä ihan itse ja menikin, mutta minä hölkkäsin perästäpäin varmistelemaan, että oli päässyt perille ja pyörä oli asianmukaisesti lukittuna. Paluumatkalla sain idean tehdä vielä lisäksi vetoja. Näpyttelin Garminiin pikaisesti yhden kilometrin mittaisen veto-ohjelman 600 m vedolla hiukan alle 5:00 min/km vauhtia ja 400 m palautuksella. Näitä kiskaisin neljä peräkkäin. Tuntui tuskaiselta, mutta jaksoin loppuun asti. Hiki valui solkenaan ja keuhkot olivat pakahtua. Illalla pääsin suihkun jälkeen vielä hakemaan isännälle kaksikymmentä multasäkkiä läheisestä puutarhaliikkeestä, mutta energiaa oli onneksi vielä jäljellä.

Rautaneidon jälkilämmöissä

Keskiviikkona matkustin Hämeenlinnaan katsomaan Iron Maidenia. Sää oli kaunis kuin unelma: aurinko paistoi, muttei ollut liian kuuma. Keikka oli kokonaisuutena onnistunut, hyvä mieli jäi. Yövyin lattiamajoituksessa, jossa nukuin yllättävän makeasti. Aamulla noustessa huomasin jalkapohjien olevan jumissa, pitkä jaloillaan olo edellisenä päivänä tuntui. Kävin vielä hölkällä aamupalan jälkeen ennen junan lähtöä, musiikiksi kuulokkeisiin valikoitui itsestäänselvästi Iron Maiden. Jalka nousi kepeästi aamuisessa tihkusateen ja auringonpaisteen vuoropuhelussa.

Onneksi maa oli niin kuiva, että siinä voi istuskella. Huomaa terveellinen keikkaeväs: kananmunavoileipä. Sillä ja omenoilla jaksaa paljon paremmin, kuin kojujen mätöillä.

Kipaisin yhden yön pyörähtämässä kotosalla, jonka jälkeen matka vei Helsinkiin Tuska-festivaaleille. Viikonlopun aikana tulikin harjoitettua lähinnä repun kantamista, seisomista ja hetkittäin myös niskalihaksia. Mukana oli kyllä lenkkarit, mutta lopulta puin ne jalkaan vasta kotimatkalle, silloinkin vain, koska olin sotkenut tennarini mutaisen moshpitin reunalla.